kirjain

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index ki)

Etymology[edit]

kirjata +‎ -in. Coined by Finnish physician and translator Erik Alexander Ingman.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkirjɑi̯n/, [ˈkirjɑi̯n]
  • Rhymes: -irjɑin
  • Syllabification: kir‧jain

Noun[edit]

kirjain

  1. letter (such of the alphabet, character, glyph)
    Aakkosten ensimmäinen kirjain on A.
    The first letter of the alphabet is A.

Declension[edit]

Inflection of kirjain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kirjain kirjaimet
genitive kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitive kirjainta kirjaimia
illative kirjaimeen kirjaimiin
singular plural
nominative kirjain kirjaimet
accusative nom. kirjain kirjaimet
gen. kirjaimen
genitive kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitive kirjainta kirjaimia
inessive kirjaimessa kirjaimissa
elative kirjaimesta kirjaimista
illative kirjaimeen kirjaimiin
adessive kirjaimella kirjaimilla
ablative kirjaimelta kirjaimilta
allative kirjaimelle kirjaimille
essive kirjaimena kirjaimina
translative kirjaimeksi kirjaimiksi
instructive kirjaimin
abessive kirjaimetta kirjaimitta
comitative kirjaimineen
Possessive forms of kirjain (type kytkin)
possessor singular plural
1st person kirjaimeni kirjaimemme
2nd person kirjaimesi kirjaimenne
3rd person kirjaimensa

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Noun[edit]

kirjain

  1. (dated) Genitive plural form of kirja.

Alternative forms[edit]


Karelian[edit]

Etymology[edit]

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Noun[edit]

kirjain (genitive kirjaimen, partitive kirjaindu)

  1. letter (character)