kirjain

Finnish

(index ki)

Etymology

kirjata +‎ -in. Coined by Erik Alexander Ingman.

Pronunciation

• Hyphenation: kir‧jain

Noun

kirjain

1. letter (such of the alphabet, character, glyph)

   Aakkosten ensimmäinen kirjain on A.

   The first letter of the alphabet is A.

Declension

Inflection of kirjain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		kirjain	kirjaimet
genitive		kirjaimen	kirjaimien kirjainten
partitive		kirjainta	kirjaimia
illative		kirjaimeen	kirjaimiin
		singular	plural
nominative		kirjain	kirjaimet
accusative	nom.	kirjain	kirjaimet
	gen.	kirjaimen
genitive		kirjaimen	kirjaimien kirjainten
partitive		kirjainta	kirjaimia
inessive		kirjaimessa	kirjaimissa
elative		kirjaimesta	kirjaimista
illative		kirjaimeen	kirjaimiin
adessive		kirjaimella	kirjaimilla
ablative		kirjaimelta	kirjaimilta
allative		kirjaimelle	kirjaimille
essive		kirjaimena	kirjaimina
translative		kirjaimeksi	kirjaimiksi
instructive		—	kirjaimin
abessive		kirjaimetta	kirjaimitta
comitative		—	kirjaimineen

Derived terms

• iso kirjain = uppercase letter, majuscule
• pieni kirjain = lowercase letter, minuscule

Compounds

compounds

• alkukirjain
• kapiteelikirjain
• kirjainkirjoitus
• kirjainkoko
• kirjainlaji
• kirjainmerkki
• kirjainsana
• kirjaintyyli
• kirjaintyyppi
• kirjoituskirjain
• kohokirjain
• korukirjain

• kultakirjain
• kursiivikirjain
• painokirjain
• petiittikirjain
• riimukirjain
• siirtokirjain
• tekstauskirjain
• tikkukirjain
• tulikirjain
• tunnuskirjain
• valokirjain

Noun

kirjain

1. (dated) Genitive plural form of kirja.

Alternative forms

• kirjojen

---

Karelian

Noun

kirjain (genitive kirjaimen, partitive kirjaindu)

1. letter (character)