kirjain

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ki)

Etymology[edit]

kirjata +‎ -in

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kir‧jain

Noun[edit]

kirjain

  1. A character, letter.
    Aakkosten ensimmäinen kirjain on A.
    The first letter of the alphabet is A.

Declension[edit]

Inflection of kirjain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kirjain kirjaimet
genitive kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitive kirjainta kirjaimia
illative kirjaimeen kirjaimiin
singular plural
nominative kirjain kirjaimet
accusative nom. kirjain kirjaimet
gen. kirjaimen
genitive kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitive kirjainta kirjaimia
inessive kirjaimessa kirjaimissa
elative kirjaimesta kirjaimista
illative kirjaimeen kirjaimiin
adessive kirjaimella kirjaimilla
ablative kirjaimelta kirjaimilta
allative kirjaimelle kirjaimille
essive kirjaimena kirjaimina
translative kirjaimeksi kirjaimiksi
instructive kirjaimin
abessive kirjaimetta kirjaimitta
comitative kirjaimineen

Derived terms[edit]

Noun[edit]

kirjain

  1. (dated) Genitive plural form of kirja.

Alternative forms[edit]


Karelian[edit]

Etymology[edit]

EB1911 - Volume 01 - Page 001 - 1.svg This entry lacks etymological information. If you are familiar with the origin of this term, please add it to the page per etymology instructions. You can also discuss it at the Etymology scriptorium.

Noun[edit]

kirjain ‎(genitive kirjaimen, partitive kirjaindu)

  1. letter (character)