koestus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koestaa +‎ -us

Noun[edit]

koestus

  1. (engineering) testing

Declension[edit]

Inflection of koestus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative koestus koestukset
genitive koestuksen koestusten
koestuksien
partitive koestusta koestuksia
illative koestukseen koestuksiin
singular plural
nominative koestus koestukset
accusative nom. koestus koestukset
gen. koestuksen
genitive koestuksen koestusten
koestuksien
partitive koestusta koestuksia
inessive koestuksessa koestuksissa
elative koestuksesta koestuksista
illative koestukseen koestuksiin
adessive koestuksella koestuksilla
ablative koestukselta koestuksilta
allative koestukselle koestuksille
essive koestuksena koestuksina
translative koestukseksi koestuksiksi
instructive koestuksin
abessive koestuksetta koestuksitta
comitative koestuksineen