koetus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koettaa +‎ -us

Noun[edit]

koetus

  1. test (challenge, trial)
    Pariisi-Dakar -rallissa sekä autot että kuljettajat joutuvat kovalle koetukselle.
    In the Paris-Dakar rally both the cars and the drivers are put to a tough test.

Declension[edit]

Inflection of koetus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative koetus koetukset
genitive koetuksen koetusten
koetuksien
partitive koetusta koetuksia
illative koetukseen koetuksiin
singular plural
nominative koetus koetukset
accusative nom.? koetus koetukset
gen. koetuksen
genitive koetuksen koetusten
koetuksien
partitive koetusta koetuksia
inessive koetuksessa koetuksissa
elative koetuksesta koetuksista
illative koetukseen koetuksiin
adessive koetuksella koetuksilla
ablative koetukselta koetuksilta
allative koetukselleˣ koetuksilleˣ
essive koetuksena koetuksina
translative koetukseksi koetuksiksi
instructive koetuksin
abessive koetuksetta koetuksitta
comitative koetuksineen