kohtalainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kohta +‎ -lainen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkohtɑlɑi̯nen/, [ˈko̞xt̪ɑˌlɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification(key): koh‧ta‧lai‧nen

Adjective[edit]

kohtalainen (comparative kohtalaisempi, superlative kohtalaisin)

  1. moderate, mediocre

Declension[edit]

Inflection of kohtalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kohtalainen kohtalaiset
genitive kohtalaisen kohtalaisten
kohtalaisien
partitive kohtalaista kohtalaisia
illative kohtalaiseen kohtalaisiin
singular plural
nominative kohtalainen kohtalaiset
accusative nom. kohtalainen kohtalaiset
gen. kohtalaisen
genitive kohtalaisen kohtalaisten
kohtalaisien
partitive kohtalaista kohtalaisia
inessive kohtalaisessa kohtalaisissa
elative kohtalaisesta kohtalaisista
illative kohtalaiseen kohtalaisiin
adessive kohtalaisella kohtalaisilla
ablative kohtalaiselta kohtalaisilta
allative kohtalaiselle kohtalaisille
essive kohtalaisena kohtalaisina
translative kohtalaiseksi kohtalaisiksi
instructive kohtalaisin
abessive kohtalaisetta kohtalaisitta
comitative kohtalaisine
Possessive forms of kohtalainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person kohtalaiseni kohtalaisemme
2nd person kohtalaisesi kohtalaisenne
3rd person kohtalaisensa

Derived terms[edit]