kohta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Estonian[edit]

Noun[edit]

kohta

  1. Partitive singular form of koht.
  2. Illative singular form of koht.

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈko̞ht̪ɑ]
  • Rhymes: -ohtɑ
  • Hyphenation: koh‧ta

Adverb[edit]

kohta

  1. presently, soon
    Kohta sataa.
    It will rain soon.
    Hän tulee kohta.
    He'll be here presently.

Synonyms[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kopta, from Proto-Uralic *kopta. Cognate with Estonian koht.

Noun[edit]

kohta

  1. place, location, spot
  2. A section, an article or a paragraph in a contract, law or other legal document.
  3. A part, piece

Declension[edit]

Inflection of kohta (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative kohta kohdat
genitive kohdan kohtien
partitive kohtaa kohtia
illative kohtaan kohtiin
singular plural
nominative kohta kohdat
accusative nom.? kohta kohdat
gen. kohdan
genitive kohdan kohtien
kohtainrare
partitive kohtaa kohtia
inessive kohdassa kohdissa
elative kohdasta kohdista
illative kohtaan kohtiin
adessive kohdalla kohdilla
ablative kohdalta kohdilta
allative kohdalleˣ kohdilleˣ
essive kohtana kohtina
translative kohdaksi kohdiksi
instructive kohdin
abessive kohdatta kohditta
comitative kohtineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Anagrams[edit]