kohtalo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ko)

Noun[edit]

kohtalo

  1. destiny, fate

Declension[edit]

Inflection of kohtalo (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kohtalo kohtalot
genitive kohtalon kohtalojen
kohtaloiden
kohtaloitten
partitive kohtaloa kohtaloja
kohtaloita
illative kohtaloon kohtaloihin
singular plural
nominative kohtalo kohtalot
accusative nom. kohtalo kohtalot
gen. kohtalon
genitive kohtalon kohtalojen
kohtaloiden
kohtaloitten
partitive kohtaloa kohtaloja
kohtaloita
inessive kohtalossa kohtaloissa
elative kohtalosta kohtaloista
illative kohtaloon kohtaloihin
adessive kohtalolla kohtaloilla
ablative kohtalolta kohtaloilta
allative kohtalolle kohtaloille
essive kohtalona kohtaloina
translative kohtaloksi kohtaloiksi
instructive kohtaloin
abessive kohtalotta kohtaloitta
comitative kohtaloineen