kohtalokas

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kohtalo +‎ -kas

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkohtɑlokɑs/, [ˈko̞xt̪ɑˌlo̞kɑs̠]
  • Rhymes: -okɑs
  • Syllabification(key): koh‧ta‧lo‧kas

Adjective[edit]

kohtalokas (comparative kohtalokkaampi, superlative kohtalokkain)

  1. fateful
  2. fatal

Declension[edit]

Inflection of kohtalokas (Kotus type 41*A/vieras, kk-k gradation)
nominative kohtalokas kohtalokkaat
genitive kohtalokkaan kohtalokkaiden
kohtalokkaitten
partitive kohtalokasta kohtalokkaita
illative kohtalokkaaseen kohtalokkaisiin
singular plural
nominative kohtalokas kohtalokkaat
accusative nom. kohtalokas kohtalokkaat
gen. kohtalokkaan
genitive kohtalokkaan kohtalokkaiden
kohtalokkaitten
partitive kohtalokasta kohtalokkaita
inessive kohtalokkaassa kohtalokkaissa
elative kohtalokkaasta kohtalokkaista
illative kohtalokkaaseen kohtalokkaisiin
kohtalokkaihinrare
adessive kohtalokkaalla kohtalokkailla
ablative kohtalokkaalta kohtalokkailta
allative kohtalokkaalle kohtalokkaille
essive kohtalokkaana kohtalokkaina
translative kohtalokkaaksi kohtalokkaiksi
instructive kohtalokkain
abessive kohtalokkaatta kohtalokkaitta
comitative kohtalokkaine
Possessive forms of kohtalokas (type vieras)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person kohtalokkaani kohtalokkaamme
2nd person kohtalokkaasi kohtalokkaanne
3rd person kohtalokkaansa

Derived terms[edit]