paikka

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index pa)

Etymology[edit]

From Proto-Germanic *spaikō, cf. Gutnish spaik.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: paik‧ka
  • IPA(key): [ˈpɑikːɑ]

Noun[edit]

paikka

  1. place, location, spot, site
  2. area, region, locality, neighbourhood/neighborhood
  3. space, room
  4. scene (where something happens/has happened)
  5. (politics) seat
    Sosiaalidemokraateilla on eduskunnassa 36 paikkaa.
    The Social Democrats have 36 seats in the Parliament.
  6. (sports) berth (position on the field of play)
  7. job, post, position
  8. patch (on clothes)
  9. (dentistry) filling; inlay
  10. (colloquial) situation
  11. (colloquial, in the plural) parts, bones
    Minulla on paikat kipeänä.
    I'm sore all over.

Declension[edit]

Inflection of paikka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative paikka paikat
genitive paikan paikkojen
partitive paikkaa paikkoja
illative paikkaan paikkoihin
singular plural
nominative paikka paikat
accusative nom. paikka paikat
gen. paikan
genitive paikan paikkojen
paikkainrare
partitive paikkaa paikkoja
inessive paikassa paikoissa
elative paikasta paikoista
illative paikkaan paikkoihin
adessive paikalla paikoilla
ablative paikalta paikoilta
allative paikalle paikoille
essive paikkana paikkoina
translative paikaksi paikoiksi
instructive paikoin
abessive paikatta paikoitta
comitative paikkoineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]