kipeä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

kipeä ‎(comparative kipeämpi, superlative kipein)

  1. ill, sick
  2. sore, aching
  3. (slang) very good

Declension[edit]

Inflection of kipeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative kipeä kipeät
genitive kipeän kipeiden
kipeitten
partitive kipeää
kipeätä
kipeitä
illative kipeään kipeisiin
kipeihin
singular plural
nominative kipeä kipeät
accusative nom.? kipeä kipeät
gen. kipeän
genitive kipeän kipeiden
kipeitten
kipeäinrare
partitive kipeää
kipeätä
kipeitä
inessive kipeässä kipeissä
elative kipeästä kipeistä
illative kipeään kipeisiin
kipeihin
adessive kipeällä kipeillä
ablative kipeältä kipeiltä
allative kipeälle kipeille
essive kipeänä kipeinä
translative kipeäksi kipeiksi
instructive kipein
abessive kipeättä kipeittä
comitative kipeine

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]