Jump to content

paikkakunta

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

paikka (place, location) +‎ kunta. Attested since the time of Mikael Agricola (output c. 1543–1552).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpɑi̯kːɑˌkuntɑ/, [ˈpɑ̝i̯kːɑ̝ˌkun̪t̪ɑ̝]
  • Rhymes: -untɑ
  • Syllabification(key): paik‧ka‧kun‧ta
  • Hyphenation(key): paikka‧kunta

Noun

[edit]

paikkakunta

  1. locality (area or district considered as the site of certain activities)
  2. locality (limitation to a county, district, or place)
    oikeudenkäyntipaikkakuntalocality of trial
    opiskelupaikkakuntalocality of studying
  3. place (inhabited area: a village, town, or city)

Declension

[edit]
Inflection of paikkakunta (Kotus type 10*J/koira, ntnn gradation)
nominative paikkakunta paikkakunnat
genitive paikkakunnan paikkakuntien
partitive paikkakuntaa paikkakuntia
illative paikkakuntaan paikkakuntiin
singular plural
nominative paikkakunta paikkakunnat
accusative nom. paikkakunta paikkakunnat
gen. paikkakunnan
genitive paikkakunnan paikkakuntien
paikkakuntain rare
partitive paikkakuntaa paikkakuntia
inessive paikkakunnassa paikkakunnissa
elative paikkakunnasta paikkakunnista
illative paikkakuntaan paikkakuntiin
adessive paikkakunnalla paikkakunnilla
ablative paikkakunnalta paikkakunnilta
allative paikkakunnalle paikkakunnille
essive paikkakuntana paikkakuntina
translative paikkakunnaksi paikkakunniksi
abessive paikkakunnatta paikkakunnitta
instructive paikkakunnin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of paikkakunta (Kotus type 10*J/koira, ntnn gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]