lähtökohta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

lähtö +‎ kohta

Noun[edit]

lähtökohta

  1. starting point
  2. basis

Declension[edit]

Inflection of lähtökohta (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative lähtökohta lähtökohdat
genitive lähtökohdan lähtökohtien
partitive lähtökohtaa lähtökohtia
illative lähtökohtaan lähtökohtiin
singular plural
nominative lähtökohta lähtökohdat
accusative nom. lähtökohta lähtökohdat
gen. lähtökohdan
genitive lähtökohdan lähtökohtien
lähtökohtainrare
partitive lähtökohtaa lähtökohtia
inessive lähtökohdassa lähtökohdissa
elative lähtökohdasta lähtökohdista
illative lähtökohtaan lähtökohtiin
adessive lähtökohdalla lähtökohdilla
ablative lähtökohdalta lähtökohdilta
allative lähtökohdalle lähtökohdille
essive lähtökohtana lähtökohtina
translative lähtökohdaksi lähtökohdiksi
instructive lähtökohdin
abessive lähtökohdatta lähtökohditta
comitative lähtökohtineen