kokemus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kokea +‎ -us

Noun[edit]

kokemus

  1. experience

Declension[edit]

Inflection of kokemus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kokemus kokemukset
genitive kokemuksen kokemusten
kokemuksien
partitive kokemusta kokemuksia
illative kokemukseen kokemuksiin
singular plural
nominative kokemus kokemukset
accusative nom. kokemus kokemukset
gen. kokemuksen
genitive kokemuksen kokemusten
kokemuksien
partitive kokemusta kokemuksia
inessive kokemuksessa kokemuksissa
elative kokemuksesta kokemuksista
illative kokemukseen kokemuksiin
adessive kokemuksella kokemuksilla
ablative kokemukselta kokemuksilta
allative kokemukselle kokemuksille
essive kokemuksena kokemuksina
translative kokemukseksi kokemuksiksi
instructive kokemuksin
abessive kokemuksetta kokemuksitta
comitative kokemuksineen

Usage notes[edit]

Case governance associated with kokemus is usually elative so that the thing that is/was experienced ends with -sta or -stä

Sydänpotilaan kokemus saamastaan ohjauksesta Vihdin ja Karkkilan alueella
The cardiac patient's experience of guidance received in the Vihti and Karkkila area

Related terms[edit]