kokoelma

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koota +‎ -(e)lma. Coined by Finnish author and priest Antero Warelius.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkokoelmɑ/, [ˈko̞ko̞ˌe̞lmɑ]
  • Rhymes: -elmɑ
  • Syllabification: ko‧ko‧el‧ma

Noun[edit]

kokoelma

  1. collection

Declension[edit]

Inflection of kokoelma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kokoelma kokoelmat
genitive kokoelman kokoelmien
partitive kokoelmaa kokoelmia
illative kokoelmaan kokoelmiin
singular plural
nominative kokoelma kokoelmat
accusative nom. kokoelma kokoelmat
gen. kokoelman
genitive kokoelman kokoelmien
kokoelmainrare
partitive kokoelmaa kokoelmia
inessive kokoelmassa kokoelmissa
elative kokoelmasta kokoelmista
illative kokoelmaan kokoelmiin
adessive kokoelmalla kokoelmilla
ablative kokoelmalta kokoelmilta
allative kokoelmalle kokoelmille
essive kokoelmana kokoelmina
translative kokoelmaksi kokoelmiksi
instructive kokoelmin
abessive kokoelmatta kokoelmitta
comitative kokoelmineen
Possessive forms of kokoelma (type koira)
possessor singular plural
1st person kokoelmani kokoelmamme
2nd person kokoelmasi kokoelmanne
3rd person kokoelmansa

Compounds[edit]