kollo

Finnish

Etymology

Back-formation from kollottaa (“to stare, ogle”) like tollo.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkolːo/, [ˈko̞lːo̞]
• Rhymes: -olːo
• Syllabification^(key): kol‧lo
• Hyphenation^(key): kol‧lo

Adjective

kollo (comparative kollompi, superlative kolloin)

1. stupid, dumb

Declension

Inflection of kollo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kollo	kollot
genitive		kollon	kollojen
partitive		kolloa	kolloja
illative		kolloon	kolloihin
		singular	plural
nominative		kollo	kollot
accusative	nom.	kollo	kollot
	gen.	kollon
genitive		kollon	kollojen
partitive		kolloa	kolloja
inessive		kollossa	kolloissa
elative		kollosta	kolloista
illative		kolloon	kolloihin
adessive		kollolla	kolloilla
ablative		kollolta	kolloilta
allative		kollolle	kolloille
essive		kollona	kolloina
translative		kolloksi	kolloiksi
abessive		kollotta	kolloitta
instructive		—	kolloin
comitative		—	kolloine

Possessive forms of kollo (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kolloni kolloni accusative nom. kolloni kolloni gen. kolloni genitive kolloni kollojeni partitive kolloani kollojani inessive kollossani kolloissani elative kollostani kolloistani illative kollooni kolloihini adessive kollollani kolloillani ablative kolloltani kolloiltani allative kollolleni kolloilleni essive kollonani kolloinani translative kollokseni kolloikseni abessive kollottani kolloittani instructive — — comitative — kolloineni second-person singular possessor singular plural nominative kollosi kollosi accusative nom. kollosi kollosi gen. kollosi genitive kollosi kollojesi partitive kolloasi kollojasi inessive kollossasi kolloissasi elative kollostasi kolloistasi illative kolloosi kolloihisi adessive kollollasi kolloillasi ablative kolloltasi kolloiltasi allative kollollesi kolloillesi essive kollonasi kolloinasi translative kolloksesi kolloiksesi abessive kollottasi kolloittasi instructive — — comitative — kolloinesi first-person plural possessor singular plural nominative kollomme kollomme accusative nom. kollomme kollomme gen. kollomme genitive kollomme kollojemme partitive kolloamme kollojamme inessive kollossamme kolloissamme elative kollostamme kolloistamme illative kolloomme kolloihimme adessive kollollamme kolloillamme ablative kolloltamme kolloiltamme allative kollollemme kolloillemme essive kollonamme kolloinamme translative kolloksemme kolloiksemme abessive kollottamme kolloittamme instructive — — comitative — kolloinemme second-person plural possessor singular plural nominative kollonne kollonne accusative nom. kollonne kollonne gen. kollonne genitive kollonne kollojenne partitive kolloanne kollojanne inessive kollossanne kolloissanne elative kollostanne kolloistanne illative kolloonne kolloihinne adessive kollollanne kolloillanne ablative kolloltanne kolloiltanne allative kollollenne kolloillenne essive kollonanne kolloinanne translative kolloksenne kolloiksenne abessive kollottanne kolloittanne instructive — — comitative — kolloinenne third-person possessor singular plural nominative kollonsa kollonsa accusative nom. kollonsa kollonsa gen. kollonsa genitive kollonsa kollojensa partitive kolloaan kolloansa kollojaan kollojansa inessive kollossaan kollossansa kolloissaan kolloissansa elative kollostaan kollostansa kolloistaan kolloistansa illative kolloonsa kolloihinsa adessive kollollaan kollollansa kolloillaan kolloillansa ablative kolloltaan kolloltansa kolloiltaan kolloiltansa allative kollolleen kollollensa kolloilleen kolloillensa essive kollonaan kollonansa kolloinaan kolloinansa translative kollokseen kolloksensa kolloikseen kolloiksensa abessive kollottaan kollottansa kolloittaan kolloittansa instructive — — comitative — kolloineen kolloinensa

Further reading

• “kollo”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Swedish

Etymology

Clipping of koloni, as in barnkoloni or skollovskoloni, +‎ -o.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɔlʊ/
• Rhymes: -¹ɔlʊ

Noun

kollo n

1. (colloquial) camp, as in summer camp, sleepaway camp

   Vi ska åka på kollo i sommar!

   We're going to a camp this summer!

Declension

Declension of kollo

		nominative	genitive
singular	indefinite	kollo	kollos
	definite	kollot	kollots
plural	indefinite	kollon	kollons
	definite	kollona	kollonas