kollokaatio

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kollokaatio

  1. (linguistics) collocation

Declension[edit]

Inflection of kollokaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative kollokaatio kollokaatiot
genitive kollokaation kollokaatioiden
kollokaatioitten
partitive kollokaatiota kollokaatioita
illative kollokaatioon kollokaatioihin
singular plural
nominative kollokaatio kollokaatiot
accusative nom.? kollokaatio kollokaatiot
gen. kollokaation
genitive kollokaation kollokaatioiden
kollokaatioitten
partitive kollokaatiota kollokaatioita
inessive kollokaatiossa kollokaatioissa
elative kollokaatiosta kollokaatioista
illative kollokaatioon kollokaatioihin
adessive kollokaatiolla kollokaatioilla
ablative kollokaatiolta kollokaatioilta
allative kollokaatiolleˣ kollokaatioilleˣ
essive kollokaationa kollokaatioina
translative kollokaatioksi kollokaatioiksi
instructive kollokaatioin
abessive kollokaatiotta kollokaatioitta
comitative kollokaatioine