komennus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

komentaa +‎ -us

Noun[edit]

komennus

  1. secondment (temporary transfer of a person from his normal duty to another assignment)

Declension[edit]

Inflection of komennus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative komennus komennukset
genitive komennuksen komennusten
komennuksien
partitive komennusta komennuksia
illative komennukseen komennuksiin
singular plural
nominative komennus komennukset
accusative nom. komennus komennukset
gen. komennuksen
genitive komennuksen komennusten
komennuksien
partitive komennusta komennuksia
inessive komennuksessa komennuksissa
elative komennuksesta komennuksista
illative komennukseen komennuksiin
adessive komennuksella komennuksilla
ablative komennukselta komennuksilta
allative komennukselle komennuksille
essive komennuksena komennuksina
translative komennukseksi komennuksiksi
instructive komennuksin
abessive komennuksetta komennuksitta
comitative komennuksineen

Compounds[edit]

Related terms[edit]