konditionaali

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Derived from the Latin conditionalis, via some of its descendants in Indo-European languages, e.g. Swedish konditional.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kon‧di‧tio‧naa‧li

Noun[edit]

konditionaali

  1. (grammar) conditional.

Declension[edit]

Inflection of konditionaali (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative konditionaali konditionaalit
genitive konditionaalin konditionaalien
partitive konditionaalia konditionaaleja
illative konditionaaliin konditionaaleihin
singular plural
nominative konditionaali konditionaalit
accusative nom. konditionaali konditionaalit
gen. konditionaalin
genitive konditionaalin konditionaalien
partitive konditionaalia konditionaaleja
inessive konditionaalissa konditionaaleissa
elative konditionaalista konditionaaleista
illative konditionaaliin konditionaaleihin
adessive konditionaalilla konditionaaleilla
ablative konditionaalilta konditionaaleilta
allative konditionaalille konditionaaleille
essive konditionaalina konditionaaleina
translative konditionaaliksi konditionaaleiksi
instructive konditionaalein
abessive konditionaalitta konditionaaleitta
comitative konditionaaleineen

Synonyms[edit]