korrelaatti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Latin correlātus, past participle of correferō, via some of its descendants in the European languages.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kor‧re‧laat‧ti

Noun[edit]

korrelaatti

  1. (grammar) correlate, antecedent

Declension[edit]

Inflection of korrelaatti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative korrelaatti korrelaatit
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
illative korrelaattiin korrelaatteihin
singular plural
nominative korrelaatti korrelaatit
accusative nom. korrelaatti korrelaatit
gen. korrelaatin
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
inessive korrelaatissa korrelaateissa
elative korrelaatista korrelaateista
illative korrelaattiin korrelaatteihin
adessive korrelaatilla korrelaateilla
ablative korrelaatilta korrelaateilta
allative korrelaatille korrelaateille
essive korrelaattina korrelaatteina
translative korrelaatiksi korrelaateiksi
instructive korrelaatein
abessive korrelaatitta korrelaateitta
comitative korrelaatteineen