korvaamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

korvata +‎ -maton

Adjective[edit]

korvaamaton  (comparative korvaamattomampi, superlative korvaamattomin)

  1. indispensable

Declension[edit]

Inflection of korvaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative korvaamaton korvaamattomat
genitive korvaamattoman korvaamattomien
partitive korvaamatonta korvaamattomia
illative korvaamattomaan korvaamattomiin
singular plural
nominative korvaamaton korvaamattomat
accusative nom.? korvaamaton korvaamattomat
gen. korvaamattoman
genitive korvaamattoman korvaamattomien
korvaamatontenrare
partitive korvaamatonta korvaamattomia
inessive korvaamattomassa korvaamattomissa
elative korvaamattomasta korvaamattomista
illative korvaamattomaan korvaamattomiin
adessive korvaamattomalla korvaamattomilla
ablative korvaamattomalta korvaamattomilta
allative korvaamattomalle korvaamattomille
essive korvaamattomana korvaamattomina
translative korvaamattomaksi korvaamattomiksi
instructive korvaamattomin
abessive korvaamattomatta korvaamattomitta
comitative korvaamattomine

Verb[edit]

korvaamaton

  1. Negative participle of korvata.