kulminaatio

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From other European languages, compare Swedish kulmination, French culmination, Russian кульмина́ция (kulʹminácija), ultimately from Medieval Latin culminatus, the past participle of culminare (to crown), from Latin culmen (peak, the highest point), older form columen (top, summit), from a Proto-Indo-European base *kel- "to project".

Noun[edit]

kulminaatio

  1. (astronomy) culmination (attainment of the highest point of altitude reached by a heavenly body; passage across the meridian)
  2. culmination (attainment or arrival at the highest pitch of glory, power, etc.)

Declension[edit]

Inflection of kulminaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative kulminaatio kulminaatiot
genitive kulminaation kulminaatioiden
kulminaatioitten
partitive kulminaatiota kulminaatioita
illative kulminaatioon kulminaatioihin
singular plural
nominative kulminaatio kulminaatiot
accusative nom. kulminaatio kulminaatiot
gen. kulminaation
genitive kulminaation kulminaatioiden
kulminaatioitten
partitive kulminaatiota kulminaatioita
inessive kulminaatiossa kulminaatioissa
elative kulminaatiosta kulminaatioista
illative kulminaatioon kulminaatioihin
adessive kulminaatiolla kulminaatioilla
ablative kulminaatiolta kulminaatioilta
allative kulminaatiolle kulminaatioille
essive kulminaationa kulminaatioina
translative kulminaatioksi kulminaatioiksi
instructive kulminaatioin
abessive kulminaatiotta kulminaatioitta
comitative kulminaatioineen

Synonyms[edit]