kumppanuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kumppani +‎ -uus

Noun[edit]

kumppanuus

  1. company, companionship

Declension[edit]

Inflection of kumppanuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kumppanuus kumppanuudet
genitive kumppanuuden kumppanuuksien
partitive kumppanuutta kumppanuuksia
illative kumppanuuteen kumppanuuksiin
singular plural
nominative kumppanuus kumppanuudet
accusative nom. kumppanuus kumppanuudet
gen. kumppanuuden
genitive kumppanuuden kumppanuuksien
partitive kumppanuutta kumppanuuksia
inessive kumppanuudessa kumppanuuksissa
elative kumppanuudesta kumppanuuksista
illative kumppanuuteen kumppanuuksiin
adessive kumppanuudella kumppanuuksilla
ablative kumppanuudelta kumppanuuksilta
allative kumppanuudelle kumppanuuksille
essive kumppanuutena kumppanuuksina
translative kumppanuudeksi kumppanuuksiksi
instructive kumppanuuksin
abessive kumppanuudetta kumppanuuksitta
comitative kumppanuuksineen