kumppani

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Old Swedish kumpan.

Noun[edit]

kumppani

  1. companion
  2. partner, spouse
  3. partner, associate

Declension[edit]

Inflection of kumppani (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kumppani kumppanit
genitive kumppanin kumppanien
kumppaneiden
kumppaneitten
partitive kumppania kumppaneita
kumppaneja
illative kumppaniin kumppaneihin
singular plural
nominative kumppani kumppanit
accusative nom. kumppani kumppanit
gen. kumppanin
genitive kumppanin kumppanien
kumppaneiden
kumppaneitten
partitive kumppania kumppaneita
kumppaneja
inessive kumppanissa kumppaneissa
elative kumppanista kumppaneista
illative kumppaniin kumppaneihin
adessive kumppanilla kumppaneilla
ablative kumppanilta kumppaneilta
allative kumppanille kumppaneille
essive kumppanina kumppaneina
translative kumppaniksi kumppaneiksi
instructive kumppanein
abessive kumppanitta kumppaneitta
comitative kumppaneineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]