kurikoida

Finnish

Etymology

kurikka +‎ -oida

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkurikoi̯dɑˣ/, [ˈkuriˌko̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Syllabification^(key): ku‧ri‧koi‧da

Verb

kurikoida

1. (transitive) to beat with a beater or mallet

Conjugation

Inflection of kurikoida (Kotus type 68/tupakoida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kurikoin kurikoitsen	en kurikoi en kurikoitse	1st sing.	olen kurikoinut	en ole kurikoinut
2nd sing.		kurikoit kurikoitset	et kurikoi et kurikoitse	2nd sing.	olet kurikoinut	et ole kurikoinut
3rd sing.		kurikoi kurikoitsee	ei kurikoi ei kurikoitse	3rd sing.	on kurikoinut	ei ole kurikoinut
1st plur.		kurikoimme kurikoitsemme	emme kurikoi emme kurikoitse	1st plur.	olemme kurikoineet	emme ole kurikoineet
2nd plur.		kurikoitte kurikoitsette	ette kurikoi ette kurikoitse	2nd plur.	olette kurikoineet	ette ole kurikoineet
3rd plur.		kurikoivat kurikoitsevat	eivät kurikoi eivät kurikoitse	3rd plur.	ovat kurikoineet	eivät ole kurikoineet
passive		kurikoidaan	ei kurikoida	passive	on kurikoitu	ei ole kurikoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kurikoin kurikoitsin	en kurikoinut	1st sing.	olin kurikoinut	en ollut kurikoinut
2nd sing.		kurikoit kurikoitsit	et kurikoinut	2nd sing.	olit kurikoinut	et ollut kurikoinut
3rd sing.		kurikoi kurikoitsi	ei kurikoinut	3rd sing.	oli kurikoinut	ei ollut kurikoinut
1st plur.		kurikoimme kurikoitsimme	emme kurikoineet	1st plur.	olimme kurikoineet	emme olleet kurikoineet
2nd plur.		kurikoitte kurikoitsitte	ette kurikoineet	2nd plur.	olitte kurikoineet	ette olleet kurikoineet
3rd plur.		kurikoivat kurikoitsivat	eivät kurikoineet	3rd plur.	olivat kurikoineet	eivät olleet kurikoineet
passive		kurikoitiin	ei kurikoitu	passive	oli kurikoitu	ei ollut kurikoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kurikoisin kurikoitsisin	en kurikoisi en kurikoitsisi	1st sing.	olisin kurikoinut	en olisi kurikoinut
2nd sing.		kurikoisit kurikoitsisit	et kurikoisi et kurikoitsisi	2nd sing.	olisit kurikoinut	et olisi kurikoinut
3rd sing.		kurikoisi kurikoitsisi	ei kurikoisi ei kurikoitsisi	3rd sing.	olisi kurikoinut	ei olisi kurikoinut
1st plur.		kurikoisimme kurikoitsisimme	emme kurikoisi emme kurikoitsisi	1st plur.	olisimme kurikoineet	emme olisi kurikoineet
2nd plur.		kurikoisitte kurikoitsisitte	ette kurikoisi ette kurikoitsisi	2nd plur.	olisitte kurikoineet	ette olisi kurikoineet
3rd plur.		kurikoisivat kurikoitsisivat	eivät kurikoisi eivät kurikoitsisi	3rd plur.	olisivat kurikoineet	eivät olisi kurikoineet
passive		kurikoitaisiin	ei kurikoitaisi	passive	olisi kurikoitu	ei olisi kurikoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kurikoi kurikoitse	älä kurikoi älä kurikoitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kurikoikoon	älköön kurikoiko	3rd sing.	olkoon kurikoinut	älköön olko kurikoinut
1st plur.		kurikoikaamme	älkäämme kurikoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kurikoikaa	älkää kurikoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kurikoikoot	älkööt kurikoiko	3rd plur.	olkoot kurikoineet	älkööt olko kurikoineet
passive		kurikoitakoon	älköön kurikoitako	passive	olkoon kurikoitu	älköön olko kurikoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kurikoinen	en kurikoine	1st sing.	lienen kurikoinut	en liene kurikoinut
2nd sing.		kurikoinet	et kurikoine	2nd sing.	lienet kurikoinut	et liene kurikoinut
3rd sing.		kurikoinee	ei kurikoine	3rd sing.	lienee kurikoinut	ei liene kurikoinut
1st plur.		kurikoinemme	emme kurikoine	1st plur.	lienemme kurikoineet	emme liene kurikoineet
2nd plur.		kurikoinette	ette kurikoine	2nd plur.	lienette kurikoineet	ette liene kurikoineet
3rd plur.		kurikoinevat	eivät kurikoine	3rd plur.	lienevät kurikoineet	eivät liene kurikoineet
passive		kurikoitaneen	ei kurikoitane	passive	lienee kurikoitu	ei liene kurikoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kurikoida		present	kurikoiva kurikoitseva	kurikoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kurikoidakseni kurikoidaksemme 2nd kurikoidaksesi kurikoidaksenne 3rd kurikoidakseen kurikoidaksensa		past	kurikoinut	kurikoitu
2nd	inessive2	kurikoidessa	kurikoitaessa	agent3	kurikoima kurikoitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kurikoidessani kurikoidessamme 2nd kurikoidessasi kurikoidessanne 3rd kurikoidessaan kurikoidessansa		negative	kurikoimaton kurikoitsematon
	instructive	kurikoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kurikoimassa kurikoitsemassa	—
	elative	kurikoimasta kurikoitsemasta	—
	illative	kurikoimaan kurikoitsemaan	—
	adessive	kurikoimalla kurikoitsemalla	—
	abessive	kurikoimatta kurikoitsematta	—
	instructive	kurikoiman kurikoitseman	kurikoitaman
4th4	verbal noun	kurikoiminen kurikoitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kurikoimaisillani kurikoimaisillamme 2nd kurikoimaisillasi kurikoimaisillanne 3rd kurikoimaisillaan kurikoimaisillansa Possessive forms Person sing. plur. 1st kurikoitsemaisillani kurikoitsemaisillamme 2nd kurikoitsemaisillasi kurikoitsemaisillanne 3rd kurikoitsemaisillaan kurikoitsemaisillansa

Derived terms

• kurikointi