kuuliaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuuliainen +‎ -uus

Noun[edit]

kuuliaisuus

  1. obedience, allegiance, loyalty

Declension[edit]

Inflection of kuuliaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kuuliaisuus kuuliaisuudet
genitive kuuliaisuuden kuuliaisuuksien
partitive kuuliaisuutta kuuliaisuuksia
illative kuuliaisuuteen kuuliaisuuksiin
singular plural
nominative kuuliaisuus kuuliaisuudet
accusative nom. kuuliaisuus kuuliaisuudet
gen. kuuliaisuuden
genitive kuuliaisuuden kuuliaisuuksien
partitive kuuliaisuutta kuuliaisuuksia
inessive kuuliaisuudessa kuuliaisuuksissa
elative kuuliaisuudesta kuuliaisuuksista
illative kuuliaisuuteen kuuliaisuuksiin
adessive kuuliaisuudella kuuliaisuuksilla
ablative kuuliaisuudelta kuuliaisuuksilta
allative kuuliaisuudelle kuuliaisuuksille
essive kuuliaisuutena kuuliaisuuksina
translative kuuliaisuudeksi kuuliaisuuksiksi
instructive kuuliaisuuksin
abessive kuuliaisuudetta kuuliaisuuksitta
comitative kuuliaisuuksineen