kuuliainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Alternative forms[edit]

Etymology[edit]

From kuulla +‎ -iainen. Cognate with Estonian kuulekas.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkuːliɑi̯nen/, [ˈkuːliˌɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification: kuu‧li‧ai‧nen

Adjective[edit]

kuuliainen (comparative kuuliaisempi, superlative kuuliaisin)

  1. obedient

Declension[edit]

Inflection of kuuliainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuuliainen kuuliaiset
genitive kuuliaisen kuuliaisten
kuuliaisien
partitive kuuliaista kuuliaisia
illative kuuliaiseen kuuliaisiin
singular plural
nominative kuuliainen kuuliaiset
accusative nom. kuuliainen kuuliaiset
gen. kuuliaisen
genitive kuuliaisen kuuliaisten
kuuliaisien
partitive kuuliaista kuuliaisia
inessive kuuliaisessa kuuliaisissa
elative kuuliaisesta kuuliaisista
illative kuuliaiseen kuuliaisiin
adessive kuuliaisella kuuliaisilla
ablative kuuliaiselta kuuliaisilta
allative kuuliaiselle kuuliaisille
essive kuuliaisena kuuliaisina
translative kuuliaiseksi kuuliaisiksi
instructive kuuliaisin
abessive kuuliaisetta kuuliaisitta
comitative kuuliaisine
Possessive forms of kuuliainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person kuuliaiseni kuuliaisemme
2nd person kuuliaisesi kuuliaisenne
3rd person kuuliaisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]