kuultava

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Adjective[edit]

kuultava  (comparative kuultavampi, superlative kuultavin)

  1. translucent
Declension[edit]
Inflection of kuultava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kuultava kuultavat
genitive kuultavan kuultavien
partitive kuultavaa kuultavia
illative kuultavaan kuultaviin
singular plural
nominative kuultava kuultavat
accusative nom.? kuultava kuultavat
gen. kuultavan
genitive kuultavan kuultavien
kuultavainrare
partitive kuultavaa kuultavia
inessive kuultavassa kuultavissa
elative kuultavasta kuultavista
illative kuultavaan kuultaviin
adessive kuultavalla kuultavilla
ablative kuultavalta kuultavilta
allative kuultavalle kuultaville
essive kuultavana kuultavina
translative kuultavaksi kuultaviksi
instructive kuultavin
abessive kuultavatta kuultavitta
comitative kuultavine

Verb[edit]

kuultava

  1. Present active participle of kuultaa.

Etymology 2[edit]

Verb[edit]

kuultava

  1. Present passive participle of kuulla.