kuultu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

kuultu

  1. Past passive participle of kuulla.
    Kirosana kuulostaa erityisen pahalta lapsen suusta kuultuna.
    A swearword sounds especially bad when heard from the mouth of a child.

Declension[edit]

Inflection of kuultu (Kotus type 1/valo, lt-ll gradation)
nominative kuultu kuullut
genitive kuullun kuultujen
partitive kuultua kuultuja
illative kuultuun kuultuihin
singular plural
nominative kuultu kuullut
accusative nom. kuultu kuullut
gen. kuullun
genitive kuullun kuultujen
partitive kuultua kuultuja
inessive kuullussa kuulluissa
elative kuullusta kuulluista
illative kuultuun kuultuihin
adessive kuullulla kuulluilla
ablative kuullulta kuulluilta
allative kuullulle kuulluille
essive kuultuna kuultuina
translative kuulluksi kuulluiksi
instructive kuulluin
abessive kuullutta kuulluitta
comitative kuultuine

Anagrams[edit]