kuuntelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuunnella +‎ -u

Noun[edit]

kuuntelu

  1. listening

Declension[edit]

Inflection of kuuntelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuuntelu kuuntelut
genitive kuuntelun kuuntelujen
kuunteluiden
kuunteluitten
partitive kuuntelua kuunteluja
kuunteluita
illative kuunteluun kuunteluihin
singular plural
nominative kuuntelu kuuntelut
accusative nom. kuuntelu kuuntelut
gen. kuuntelun
genitive kuuntelun kuuntelujen
kuunteluiden
kuunteluitten
partitive kuuntelua kuunteluja
kuunteluita
inessive kuuntelussa kuunteluissa
elative kuuntelusta kuunteluista
illative kuunteluun kuunteluihin
adessive kuuntelulla kuunteluilla
ablative kuuntelulta kuunteluilta
allative kuuntelulle kuunteluille
essive kuunteluna kuunteluina
translative kuunteluksi kuunteluiksi
instructive kuunteluin
abessive kuuntelutta kuunteluitta
comitative kuunteluineen

Compounds[edit]