lähin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index lä)

Etymology[edit]

Superlative of lähi-.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈlæɦin]
  • Hyphenation: lä‧hin

Adjective[edit]

lähin

  1. closest, nearest

Declension[edit]

Inflection of lähin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative lähin lähimmät
genitive lähimmän lähimpien
lähinten
partitive lähintä lähimpiä
illative lähimpään lähimpiin
singular plural
nominative lähin lähimmät
accusative nom. lähin lähimmät
gen. lähimmän
genitive lähimmän lähimpien
lähinten
lähimpäinrare
partitive lähintä lähimpiä
inessive lähimmässä lähimmissä
elative lähimmästä lähimmistä
illative lähimpään lähimpiin
adessive lähimmällä lähimmillä
ablative lähimmältä lähimmiltä
allative lähimmälle lähimmille
essive lähimpänä lähimpinä
translative lähimmäksi lähimmiksi
instructive lähimmin
abessive lähimmättä lähimmittä
comitative lähimpine