leimattu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

leimattu

  1. Past passive participle of leimata.

Declension[edit]

Inflection of leimattu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative leimattu leimatut
genitive leimatun leimattujen
partitive leimattua leimattuja
illative leimattuun leimattuihin
singular plural
nominative leimattu leimatut
accusative nom.? leimattu leimatut
gen. leimatun
genitive leimatun leimattujen
partitive leimattua leimattuja
inessive leimatussa leimatuissa
elative leimatusta leimatuista
illative leimattuun leimattuihin
adessive leimatulla leimatuilla
ablative leimatulta leimatuilta
allative leimatulleˣ leimatuilleˣ
essive leimattuna leimattuina
translative leimatuksi leimatuiksi
instructive leimatuin
abessive leimatutta leimatuitta
comitative leimattuine

Anagrams[edit]