lesorivankkuri

Ingrian

Etymology

From lesori (“leaf spring”) +‎ vankkuri (“wagon”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlesoriˌʋɑŋkːuri/, [ˈlʲe̞s̠o̞riˌʋɑŋkːŭrʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlesoːriˌʋɑŋkːuri/, [ˈle̞ʃˑo̝ːriˌʋɑŋkːuri]
• Rhymes: -ɑŋkːurʲ, -ɑŋkːuri
• Hyphenation: le‧so‧ri‧vank‧ku‧ri

Noun

lesorivankkuri

1. (usually in the plural) wagon with leaf springs

Declension

Declension of lesorivankkuri (type 5/vahti, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	lesorivankkuri	lesorivankkurit
genitive	lesorivankkurin	lesorivankkurriin, lesorivankkuriloin
partitive	lesorivankkurria	lesorivankkurija, lesorivankkuriloja
illative	lesorivankkurrii	lesorivankkurrii, lesorivankkuriloihe
inessive	lesorivankkuris	lesorivankkuriis, lesorivankkurilois
elative	lesorivankkurist	lesorivankkuriist, lesorivankkuriloist
allative	lesorivankkurille	lesorivankkuriille, lesorivankkuriloille
adessive	lesorivankkuril	lesorivankkuriil, lesorivankkuriloil
ablative	lesorivankkurilt	lesorivankkuriilt, lesorivankkuriloilt
translative	lesorivankkuriks	lesorivankkuriiks, lesorivankkuriloiks
essive	lesorivankkurinna, lesorivankkurriin	lesorivankkuriinna, lesorivankkuriloinna, lesorivankkurriin, lesorivankkuriloin
exessive1)	lesorivankkurint	lesorivankkuriint, lesorivankkuriloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 261