loppumaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

loppua +‎ -maton

Adjective[edit]

loppumaton ‎(comparative loppumattomampi, superlative loppumattomin)

  1. endless

Declension[edit]

Inflection of loppumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative loppumaton loppumattomat
genitive loppumattoman loppumattomien
partitive loppumatonta loppumattomia
illative loppumattomaan loppumattomiin
singular plural
nominative loppumaton loppumattomat
accusative nom. loppumaton loppumattomat
gen. loppumattoman
genitive loppumattoman loppumattomien
loppumatontenrare
partitive loppumatonta loppumattomia
inessive loppumattomassa loppumattomissa
elative loppumattomasta loppumattomista
illative loppumattomaan loppumattomiin
adessive loppumattomalla loppumattomilla
ablative loppumattomalta loppumattomilta
allative loppumattomalle loppumattomille
essive loppumattomana loppumattomina
translative loppumattomaksi loppumattomiksi
instructive loppumattomin
abessive loppumattomatta loppumattomitta
comitative loppumattomine