luonnollinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

luonto +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈluo̯nːolːinen/, [ˈluo̞̯nːo̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: luon‧nol‧li‧nen

Adjective[edit]

luonnollinen (comparative luonnollisempi, superlative luonnollisin)

  1. natural

Usage notes[edit]

Declension[edit]

Inflection of luonnollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative luonnollinen luonnolliset
genitive luonnollisen luonnollisten
luonnollisien
partitive luonnollista luonnollisia
illative luonnolliseen luonnollisiin
singular plural
nominative luonnollinen luonnolliset
accusative nom. luonnollinen luonnolliset
gen. luonnollisen
genitive luonnollisen luonnollisten
luonnollisien
partitive luonnollista luonnollisia
inessive luonnollisessa luonnollisissa
elative luonnollisesta luonnollisista
illative luonnolliseen luonnollisiin
adessive luonnollisella luonnollisilla
ablative luonnolliselta luonnollisilta
allative luonnolliselle luonnollisille
essive luonnollisena luonnollisina
translative luonnolliseksi luonnollisiksi
instructive luonnollisin
abessive luonnollisetta luonnollisitta
comitative luonnollisine
Possessive forms of luonnollinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person luonnolliseni luonnollisemme
2nd person luonnollisesi luonnollisenne
3rd person luonnollisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Antonyms[edit]