luonnoton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

luonto +‎ -ton

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈluo̯nːoton/, [ˈluo̞̯nːo̞t̪o̞n]
  • Rhymes: -uonːoton
  • Syllabification: luon‧no‧ton

Adjective[edit]

luonnoton (comparative luonnottomampi, superlative luonnottomin)

  1. unnatural

Declension[edit]

Inflection of luonnoton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative luonnoton luonnottomat
genitive luonnottoman luonnottomien
partitive luonnotonta luonnottomia
illative luonnottomaan luonnottomiin
singular plural
nominative luonnoton luonnottomat
accusative nom. luonnoton luonnottomat
gen. luonnottoman
genitive luonnottoman luonnottomien
luonnotontenrare
partitive luonnotonta luonnottomia
inessive luonnottomassa luonnottomissa
elative luonnottomasta luonnottomista
illative luonnottomaan luonnottomiin
adessive luonnottomalla luonnottomilla
ablative luonnottomalta luonnottomilta
allative luonnottomalle luonnottomille
essive luonnottomana luonnottomina
translative luonnottomaksi luonnottomiksi
instructive luonnottomin
abessive luonnottomatta luonnottomitta
comitative luonnottomine
Possessive forms of luonnoton (type onneton)
possessor singular plural
1st person luonnottomani luonnottomamme
2nd person luonnottomasi luonnottomanne
3rd person luonnottomansa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]