luvattu

Finnish

Participle

luvattu

1. past passive participle of luvata

Declension

Inflection of luvattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		luvattu	luvatut
genitive		luvatun	luvattujen
partitive		luvattua	luvattuja
illative		luvattuun	luvattuihin
		singular	plural
nominative		luvattu	luvatut
accusative	nom.	luvattu	luvatut
	gen.	luvatun
genitive		luvatun	luvattujen
partitive		luvattua	luvattuja
inessive		luvatussa	luvatuissa
elative		luvatusta	luvatuista
illative		luvattuun	luvattuihin
adessive		luvatulla	luvatuilla
ablative		luvatulta	luvatuilta
allative		luvatulle	luvatuille
essive		luvattuna	luvattuina
translative		luvatuksi	luvatuiksi
abessive		luvatutta	luvatuitta
instructive		—	luvatuin
comitative		—	luvattuine

Possessive forms of luvattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative luvattuni luvattuni accusative nom. luvattuni luvattuni gen. luvattuni genitive luvattuni luvattujeni partitive luvattuani luvattujani inessive luvatussani luvatuissani elative luvatustani luvatuistani illative luvattuuni luvattuihini adessive luvatullani luvatuillani ablative luvatultani luvatuiltani allative luvatulleni luvatuilleni essive luvattunani luvattuinani translative luvatukseni luvatuikseni abessive luvatuttani luvatuittani instructive — — comitative — luvattuineni second-person singular possessor singular plural nominative luvattusi luvattusi accusative nom. luvattusi luvattusi gen. luvattusi genitive luvattusi luvattujesi partitive luvattuasi luvattujasi inessive luvatussasi luvatuissasi elative luvatustasi luvatuistasi illative luvattuusi luvattuihisi adessive luvatullasi luvatuillasi ablative luvatultasi luvatuiltasi allative luvatullesi luvatuillesi essive luvattunasi luvattuinasi translative luvatuksesi luvatuiksesi abessive luvatuttasi luvatuittasi instructive — — comitative — luvattuinesi first-person plural possessor singular plural nominative luvattumme luvattumme accusative nom. luvattumme luvattumme gen. luvattumme genitive luvattumme luvattujemme partitive luvattuamme luvattujamme inessive luvatussamme luvatuissamme elative luvatustamme luvatuistamme illative luvattuumme luvattuihimme adessive luvatullamme luvatuillamme ablative luvatultamme luvatuiltamme allative luvatullemme luvatuillemme essive luvattunamme luvattuinamme translative luvatuksemme luvatuiksemme abessive luvatuttamme luvatuittamme instructive — — comitative — luvattuinemme second-person plural possessor singular plural nominative luvattunne luvattunne accusative nom. luvattunne luvattunne gen. luvattunne genitive luvattunne luvattujenne partitive luvattuanne luvattujanne inessive luvatussanne luvatuissanne elative luvatustanne luvatuistanne illative luvattuunne luvattuihinne adessive luvatullanne luvatuillanne ablative luvatultanne luvatuiltanne allative luvatullenne luvatuillenne essive luvattunanne luvattuinanne translative luvatuksenne luvatuiksenne abessive luvatuttanne luvatuittanne instructive — — comitative — luvattuinenne third-person possessor singular plural nominative luvattunsa luvattunsa accusative nom. luvattunsa luvattunsa gen. luvattunsa genitive luvattunsa luvattujensa partitive luvattuaan luvattuansa luvattujaan luvattujansa inessive luvatussaan luvatussansa luvatuissaan luvatuissansa elative luvatustaan luvatustansa luvatuistaan luvatuistansa illative luvattuunsa luvattuihinsa adessive luvatullaan luvatullansa luvatuillaan luvatuillansa ablative luvatultaan luvatultansa luvatuiltaan luvatuiltansa allative luvatulleen luvatullensa luvatuilleen luvatuillensa essive luvattunaan luvattunansa luvattuinaan luvattuinansa translative luvatukseen luvatuksensa luvatuikseen luvatuiksensa abessive luvatuttaan luvatuttansa luvatuittaan luvatuittansa instructive — — comitative — luvattuineen luvattuinensa

Anagrams

• luvutta