maailmankaikkeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

maailman (world's) +‎ kaikkeus (everything)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmɑːilmɑnˌkɑi̯kːeus/, [ˈmɑːilmɑŋˌkɑi̯kːe̞us̠]
  • IPA(key): /ˈmɑːˌilmɑnˌkɑi̯kːeus/, [ˈmɑːˌilmɑŋˌkɑi̯kːe̞us̠]
  • Rhymes: -ɑikːeus
  • Syllabification: maa‧il‧man‧kaik‧ke‧us

Noun[edit]

maailmankaikkeus

  1. the Universe
  2. universe

Declension[edit]

Inflection of maailmankaikkeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative maailmankaikkeus maailmankaikkeudet
genitive maailmankaikkeuden maailmankaikkeuksien
partitive maailmankaikkeutta maailmankaikkeuksia
illative maailmankaikkeuteen maailmankaikkeuksiin
singular plural
nominative maailmankaikkeus maailmankaikkeudet
accusative nom. maailmankaikkeus maailmankaikkeudet
gen. maailmankaikkeuden
genitive maailmankaikkeuden maailmankaikkeuksien
partitive maailmankaikkeutta maailmankaikkeuksia
inessive maailmankaikkeudessa maailmankaikkeuksissa
elative maailmankaikkeudesta maailmankaikkeuksista
illative maailmankaikkeuteen maailmankaikkeuksiin
adessive maailmankaikkeudella maailmankaikkeuksilla
ablative maailmankaikkeudelta maailmankaikkeuksilta
allative maailmankaikkeudelle maailmankaikkeuksille
essive maailmankaikkeutena maailmankaikkeuksina
translative maailmankaikkeudeksi maailmankaikkeuksiksi
instructive maailmankaikkeuksin
abessive maailmankaikkeudetta maailmankaikkeuksitta
comitative maailmankaikkeuksineen
Possessive forms of maailmankaikkeus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person maailmankaikkeuteni maailmankaikkeutemme
2nd person maailmankaikkeutesi maailmankaikkeutenne
3rd person maailmankaikkeutensa

Synonyms[edit]