maailmankaikkeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

maailman ‎(world's) +‎ kaikkeus ‎(everything)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: maa‧il‧man‧kaik‧keus
  • IPA(key): /ˈmɑːilmɑnˌkɑikːeus/

Noun[edit]

maailmankaikkeus

  1. The universe or the Universe.
  2. A universe.

Declension[edit]

Inflection of maailmankaikkeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative maailmankaikkeus maailmankaikkeudet
genitive maailmankaikkeuden maailmankaikkeuksien
partitive maailmankaikkeutta maailmankaikkeuksia
illative maailmankaikkeuteen maailmankaikkeuksiin
singular plural
nominative maailmankaikkeus maailmankaikkeudet
accusative nom. maailmankaikkeus maailmankaikkeudet
gen. maailmankaikkeuden
genitive maailmankaikkeuden maailmankaikkeuksien
partitive maailmankaikkeutta maailmankaikkeuksia
inessive maailmankaikkeudessa maailmankaikkeuksissa
elative maailmankaikkeudesta maailmankaikkeuksista
illative maailmankaikkeuteen maailmankaikkeuksiin
adessive maailmankaikkeudella maailmankaikkeuksilla
ablative maailmankaikkeudelta maailmankaikkeuksilta
allative maailmankaikkeudelle maailmankaikkeuksille
essive maailmankaikkeutena maailmankaikkeuksina
translative maailmankaikkeudeksi maailmankaikkeuksiksi
instructive maailmankaikkeuksin
abessive maailmankaikkeudetta maailmankaikkeuksitta
comitative maailmankaikkeuksineen

Synonyms[edit]