maatila

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

maa +‎ tila

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmɑːˌtilɑ/, [ˈmɑːˌt̪ilɑ]
  • Rhymes: -ilɑ
  • Hyphenation: maa‧ti‧la

Noun[edit]

maatila

  1. farm

Declension[edit]

Inflection of maatila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative maatila maatilat
genitive maatilan maatilojen
partitive maatilaa maatiloja
illative maatilaan maatiloihin
singular plural
nominative maatila maatilat
accusative nom. maatila maatilat
gen. maatilan
genitive maatilan maatilojen
maatilainrare
partitive maatilaa maatiloja
inessive maatilassa maatiloissa
elative maatilasta maatiloista
illative maatilaan maatiloihin
adessive maatilalla maatiloilla
ablative maatilalta maatiloilta
allative maatilalle maatiloille
essive maatilana maatiloina
translative maatilaksi maatiloiksi
instructive maatiloin
abessive maatilatta maatiloitta
comitative maatiloineen
Possessive forms of maatila (type kala)
possessor singular plural
1st person maatilani maatilamme
2nd person maatilasi maatilanne
3rd person maatilansa

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Anagrams[edit]