maaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

maa +‎ -ton

Adjective[edit]

maaton ‎(comparative maattomampi, superlative maattomin)

  1. landless
Declension[edit]
Inflection of maaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative maaton maattomat
genitive maattoman maattomien
partitive maatonta maattomia
illative maattomaan maattomiin
singular plural
nominative maaton maattomat
accusative nom. maaton maattomat
gen. maattoman
genitive maattoman maattomien
maatontenrare
partitive maatonta maattomia
inessive maattomassa maattomissa
elative maattomasta maattomista
illative maattomaan maattomiin
adessive maattomalla maattomilla
ablative maattomalta maattomilta
allative maattomalle maattomille
essive maattomana maattomina
translative maattomaksi maattomiksi
instructive maattomin
abessive maattomatta maattomitta
comitative maattomine

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

maaton

  1. Genitive singular form of maatto.

Anagrams[edit]