mahtavuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mahtava +‎ -uus

Noun[edit]

mahtavuus

  1. (mathematics) cardinality

Declension[edit]

Inflection of mahtavuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
singular plural
nominative mahtavuus mahtavuudet
accusative nom.? mahtavuus mahtavuudet
gen. mahtavuuden
genitive mahtavuuden mahtavuuksien
partitive mahtavuutta mahtavuuksia
inessive mahtavuudessa mahtavuuksissa
elative mahtavuudesta mahtavuuksista
illative mahtavuuteen mahtavuuksiin
adessive mahtavuudella mahtavuuksilla
ablative mahtavuudelta mahtavuuksilta
allative mahtavuudelleˣ mahtavuuksilleˣ
essive mahtavuutena mahtavuuksina
translative mahtavuudeksi mahtavuuksiksi
instructive mahtavuuksin
abessive mahtavuudetta mahtavuuksitta
comitative mahtavuuksineen

Synonyms[edit]