melankolinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Internationalism (see English melancholy), ultimately from Ancient Greek μελαγχολία (melankholía) and adapted with the adjectival suffix +‎ -inen.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmelɑŋkolinen/, [ˈme̞lɑŋˌko̞line̞n]
  • Rhymes: -olinen
  • Syllabification(key): me‧lan‧ko‧li‧nen

Adjective[edit]

melankolinen (comparative melankolisempi, superlative melankolisin)

  1. melancholy

Declension[edit]

Inflection of melankolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative melankolinen melankoliset
genitive melankolisen melankolisten
melankolisien
partitive melankolista melankolisia
illative melankoliseen melankolisiin
singular plural
nominative melankolinen melankoliset
accusative nom. melankolinen melankoliset
gen. melankolisen
genitive melankolisen melankolisten
melankolisien
partitive melankolista melankolisia
inessive melankolisessa melankolisissa
elative melankolisesta melankolisista
illative melankoliseen melankolisiin
adessive melankolisella melankolisilla
ablative melankoliselta melankolisilta
allative melankoliselle melankolisille
essive melankolisena melankolisina
translative melankoliseksi melankolisiksi
instructive melankolisin
abessive melankolisetta melankolisitta
comitative melankolisine
Possessive forms of melankolinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person melankoliseni melankolisemme
2nd person melankolisesi melankolisenne
3rd person melankolisensa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]