merikelpoisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

merikelpoinen ‎(seaworthy) +‎ -uus ‎(-ness)

Noun[edit]

merikelpoisuus

  1. (nautical) seaworthiness

Declension[edit]

Inflection of merikelpoisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative merikelpoisuus merikelpoisuudet
genitive merikelpoisuuden merikelpoisuuksien
partitive merikelpoisuutta merikelpoisuuksia
illative merikelpoisuuteen merikelpoisuuksiin
singular plural
nominative merikelpoisuus merikelpoisuudet
accusative nom.? merikelpoisuus merikelpoisuudet
gen. merikelpoisuuden
genitive merikelpoisuuden merikelpoisuuksien
partitive merikelpoisuutta merikelpoisuuksia
inessive merikelpoisuudessa merikelpoisuuksissa
elative merikelpoisuudesta merikelpoisuuksista
illative merikelpoisuuteen merikelpoisuuksiin
adessive merikelpoisuudella merikelpoisuuksilla
ablative merikelpoisuudelta merikelpoisuuksilta
allative merikelpoisuudelle merikelpoisuuksille
essive merikelpoisuutena merikelpoisuuksina
translative merikelpoisuudeksi merikelpoisuuksiksi
instructive merikelpoisuuksin
abessive merikelpoisuudetta merikelpoisuuksitta
comitative merikelpoisuuksineen