miehittämätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

miehittää +‎ -mätön

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: mie‧hit‧tä‧mä‧tön
  • Rhymes: -ætøn
  • IPA(key): /ˈmieɦitːæˌmætøn/

Noun[edit]

miehittämätön

  1. unmanned

Declension[edit]

Inflection of miehittämätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative miehittämätön miehittämättömät
genitive miehittämättömän miehittämättömien
partitive miehittämätöntä miehittämättömiä
illative miehittämättömään miehittämättömiin
singular plural
nominative miehittämätön miehittämättömät
accusative nom. miehittämätön miehittämättömät
gen. miehittämättömän
genitive miehittämättömän miehittämättömien
miehittämätöntenrare
partitive miehittämätöntä miehittämättömiä
inessive miehittämättömässä miehittämättömissä
elative miehittämättömästä miehittämättömistä
illative miehittämättömään miehittämättömiin
adessive miehittämättömällä miehittämättömillä
ablative miehittämättömältä miehittämättömiltä
allative miehittämättömälle miehittämättömille
essive miehittämättömänä miehittämättöminä
translative miehittämättömäksi miehittämättömiksi
instructive miehittämättömin
abessive miehittämättömättä miehittämättömittä
comitative miehittämättömine

Verb[edit]

miehittämätön

  1. Negative participle of miehittää.