mielenkiinnoton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mielenkiinto +‎ -ton

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmie̯lenˌkiːnːoton/, [ˈmie̞̯le̞ŋˌkiːnːo̞t̪o̞n]
  • Rhymes: -iːnːoton
  • Syllabification: mie‧len‧kiin‧no‧ton

Adjective[edit]

mielenkiinnoton (comparative mielenkiinnottomampi, superlative mielenkiinnottomin)

  1. uninteresting

Declension[edit]

Inflection of mielenkiinnoton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative mielenkiinnoton mielenkiinnottomat
genitive mielenkiinnottoman mielenkiinnottomien
partitive mielenkiinnotonta mielenkiinnottomia
illative mielenkiinnottomaan mielenkiinnottomiin
singular plural
nominative mielenkiinnoton mielenkiinnottomat
accusative nom. mielenkiinnoton mielenkiinnottomat
gen. mielenkiinnottoman
genitive mielenkiinnottoman mielenkiinnottomien
mielenkiinnotontenrare
partitive mielenkiinnotonta mielenkiinnottomia
inessive mielenkiinnottomassa mielenkiinnottomissa
elative mielenkiinnottomasta mielenkiinnottomista
illative mielenkiinnottomaan mielenkiinnottomiin
adessive mielenkiinnottomalla mielenkiinnottomilla
ablative mielenkiinnottomalta mielenkiinnottomilta
allative mielenkiinnottomalle mielenkiinnottomille
essive mielenkiinnottomana mielenkiinnottomina
translative mielenkiinnottomaksi mielenkiinnottomiksi
instructive mielenkiinnottomin
abessive mielenkiinnottomatta mielenkiinnottomitta
comitative mielenkiinnottomine
Possessive forms of mielenkiinnoton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person mielenkiinnottomani mielenkiinnottomamme
2nd person mielenkiinnottomasi mielenkiinnottomanne
3rd person mielenkiinnottomansa

Antonyms[edit]