mielenkiinto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mielen +‎ kiinto

Noun[edit]

mielenkiinto

  1. interest (attention)

Declension[edit]

Inflection of mielenkiinto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative mielenkiinto mielenkiinnot
genitive mielenkiinnon mielenkiintojen
partitive mielenkiintoa mielenkiintoja
illative mielenkiintoon mielenkiintoihin
singular plural
nominative mielenkiinto mielenkiinnot
accusative nom. mielenkiinto mielenkiinnot
gen. mielenkiinnon
genitive mielenkiinnon mielenkiintojen
partitive mielenkiintoa mielenkiintoja
inessive mielenkiinnossa mielenkiinnoissa
elative mielenkiinnosta mielenkiinnoista
illative mielenkiintoon mielenkiintoihin
adessive mielenkiinnolla mielenkiinnoilla
ablative mielenkiinnolta mielenkiinnoilta
allative mielenkiinnolle mielenkiinnoille
essive mielenkiintona mielenkiintoina
translative mielenkiinnoksi mielenkiinnoiksi
instructive mielenkiinnoin
abessive mielenkiinnotta mielenkiinnoitta
comitative mielenkiintoineen