mieli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *meeli, from Proto-Finno-Permic *mäxli. Cognates include Estonian meel, Northern Sami miella, Moksha мяль (mjalʹ) and Komi-Zyrian мыл (myl).

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: mie‧li
  • IPA(key): /ˈmieli/

Noun[edit]

mieli

  1. mind
  2. In certain expressions, short form of mielipide (opinion).
    • minun mielestäni... = according to my opinion... = I think that...
  3. As the first part of a compound signifies mental.
    • mielikuva = image (lit. mental picture)
  4. As the first part of a compound signifies favorite.
    • mieliruoka = favorite dish

Declension[edit]

Inflection of mieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative mieli mielet
genitive mielen mielten
mielien
partitive mieltä mieliä
illative mieleen mieliin
singular plural
nominative mieli mielet
accusative nom.? mieli mielet
gen. mielen
genitive mielen mielten
mielien
partitive mieltä mieliä
inessive mielessä mielissä
elative mielestä mielistä
illative mieleen mieliin
adessive mielellä mielillä
ablative mieleltä mieliltä
allative mielelleˣ mielilleˣ
essive mielenä mielinä
translative mieleksi mieliksi
instructive mielin
abessive mielettä mielittä
comitative mielineen

Derived terms[edit]

(minun) mielestäni...

Verb[edit]

mieli

  1. Third-person singular indicative past form of mieliä.
  2. Indicative present connegative form of mieliä.
  3. Second-person singular imperative present form of mieliä.
  4. Second-person singular imperative present connegative form of mieliä.

Anagrams[edit]


Italian[edit]

Noun[edit]

mieli m

  1. plural form of miele

Polish[edit]

Pronunciation[edit]

Verb[edit]

mieli

  1. third-person plural masculine personal past of mieć
  2. third-person singular present indicative of mielić