mieletön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *meelet'oin. Equivalent to mieli +‎ -tön.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmie̯letøn/, [ˈmie̞̯le̞t̪ø̞n]
  • Rhymes: -ieletøn
  • Syllabification(key): mie‧le‧tön

Adjective[edit]

mieletön (comparative mielettömämpi, superlative mielettömin)

  1. mindless, preposterous
  2. mad
  3. (colloquial) Especially together with fortifier ihan (totally), fabulous, superb, great
    Sun laulua kuunnellessa tuli ihan mieletön fiilis.
    Your singing was great.

Declension[edit]

Inflection of mieletön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative mieletön mielettömät
genitive mielettömän mielettömien
partitive mieletöntä mielettömiä
illative mielettömään mielettömiin
singular plural
nominative mieletön mielettömät
accusative nom. mieletön mielettömät
gen. mielettömän
genitive mielettömän mielettömien
mieletöntenrare
partitive mieletöntä mielettömiä
inessive mielettömässä mielettömissä
elative mielettömästä mielettömistä
illative mielettömään mielettömiin
adessive mielettömällä mielettömillä
ablative mielettömältä mielettömiltä
allative mielettömälle mielettömille
essive mielettömänä mielettöminä
translative mielettömäksi mielettömiksi
instructive mielettömin
abessive mielettömättä mielettömittä
comitative mielettömine
Possessive forms of mieletön (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person mielettömäni mielettömämme
2nd person mielettömäsi mielettömänne
3rd person mielettömänsä

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]