mieletön

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *meelet'oin. Equivalent to mieli +‎ -tön.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmie̯letøn/, [ˈmie̞̯le̞t̪ø̞n]
• Rhymes: -ieletøn
• Syllabification^(key): mie‧le‧tön

Adjective

mieletön (comparative mielettömämpi, superlative mielettömin)

1. mindless, preposterous
2. mad
3. (colloquial) Especially together with fortifier ihan (“totally”), fabulous, superb, great

   Sun laulua kuunnellessa tuli ihan mieletön fiilis.

   Your singing was great.

Declension

Inflection of mieletön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		mieletön	mielettömät
genitive		mielettömän	mielettömien
partitive		mieletöntä	mielettömiä
illative		mielettömään	mielettömiin
		singular	plural
nominative		mieletön	mielettömät
accusative	nom.	mieletön	mielettömät
	gen.	mielettömän
genitive		mielettömän	mielettömien mieletöntenrare
partitive		mieletöntä	mielettömiä
inessive		mielettömässä	mielettömissä
elative		mielettömästä	mielettömistä
illative		mielettömään	mielettömiin
adessive		mielettömällä	mielettömillä
ablative		mielettömältä	mielettömiltä
allative		mielettömälle	mielettömille
essive		mielettömänä	mielettöminä
translative		mielettömäksi	mielettömiksi
instructive		—	mielettömin
abessive		mielettömättä	mielettömittä
comitative		—	mielettömine

Possessive forms of mieletön (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	mielettömäni	mielettömämme
2nd person	mielettömäsi	mielettömänne
3rd person	mielettömänsä

Antonyms

• (mindless, preposterous): mielekäs

Derived terms

• adverbs: mielettömästi
• nouns: mielettömyys

Anagrams

• elimetön, ilmeetön