ilmeetön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ilme +‎ -tön

Adjective[edit]

ilmeetön  (comparative ilmeettömämpi, superlative ilmeettömin)

  1. expressionless

Declension[edit]

Inflection of ilmeetön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ilmeetön ilmeettömät
genitive ilmeettömän ilmeettömien
partitive ilmeetöntä ilmeettömiä
illative ilmeettömään ilmeettömiin
singular plural
nominative ilmeetön ilmeettömät
accusative nom.? ilmeetön ilmeettömät
gen. ilmeettömän
genitive ilmeettömän ilmeettömien
ilmeetöntenrare
partitive ilmeetöntä ilmeettömiä
inessive ilmeettömässä ilmeettömissä
elative ilmeettömästä ilmeettömistä
illative ilmeettömään ilmeettömiin
adessive ilmeettömällä ilmeettömillä
ablative ilmeettömältä ilmeettömiltä
allative ilmeettömälle ilmeettömille
essive ilmeettömänä ilmeettöminä
translative ilmeettömäksi ilmeettömiksi
instructive ilmeettömin
abessive ilmeettömättä ilmeettömittä
comitative ilmeettömine

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]