mielenlaatu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mielen +‎ laatu

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmie̯lenˌlɑːtu/, [ˈmie̞̯le̞nˌlɑːt̪u]
  • Hyphenation: mie‧len‧laa‧tu

Noun[edit]

mielenlaatu

  1. disposition, temper, mentality

Declension[edit]

Inflection of mielenlaatu (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative mielenlaatu mielenlaadut
genitive mielenlaadun mielenlaatujen
partitive mielenlaatua mielenlaatuja
illative mielenlaatuun mielenlaatuihin
singular plural
nominative mielenlaatu mielenlaadut
accusative nom. mielenlaatu mielenlaadut
gen. mielenlaadun
genitive mielenlaadun mielenlaatujen
partitive mielenlaatua mielenlaatuja
inessive mielenlaadussa mielenlaaduissa
elative mielenlaadusta mielenlaaduista
illative mielenlaatuun mielenlaatuihin
adessive mielenlaadulla mielenlaaduilla
ablative mielenlaadulta mielenlaaduilta
allative mielenlaadulle mielenlaaduille
essive mielenlaatuna mielenlaatuina
translative mielenlaaduksi mielenlaaduiksi
instructive mielenlaaduin
abessive mielenlaadutta mielenlaaduitta
comitative mielenlaatuineen