miespuolinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index mi)

Etymology[edit]

Compound of mies (man) +‎ puolinen (sided).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈmie̞sˌpuɔline̞n]
  • Hyphenation: mies‧puo‧li‧nen

Adjective[edit]

miespuolinen (not comparable)

  1. male

Declension[edit]

Inflection of miespuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative miespuolinen miespuoliset
genitive miespuolisen miespuolisten
miespuolisien
partitive miespuolista miespuolisia
illative miespuoliseen miespuolisiin
singular plural
nominative miespuolinen miespuoliset
accusative nom.? miespuolinen miespuoliset
gen. miespuolisen
genitive miespuolisen miespuolisten
miespuolisien
partitive miespuolista miespuolisia
inessive miespuolisessa miespuolisissa
elative miespuolisesta miespuolisista
illative miespuoliseen miespuolisiin
adessive miespuolisella miespuolisilla
ablative miespuoliselta miespuolisilta
allative miespuoliselleˣ miespuolisilleˣ
essive miespuolisena miespuolisina
translative miespuoliseksi miespuolisiksi
instructive miespuolisin
abessive miespuolisetta miespuolisitta
comitative miespuolisine