morkata

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Possibly from Swedish morka, murrka,[1] if not the other way around.[2]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmorkɑtɑˣ/, [ˈmo̞rkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -orkɑtɑ
  • Syllabification(key): mor‧ka‧ta

Verb[edit]

morkata (colloquial)

  1. to diss, to demean, to mock

Conjugation[edit]

Inflection of morkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morkkaan en morkkaa 1st sing. olen morkannut en ole morkannut
2nd sing. morkkaat et morkkaa 2nd sing. olet morkannut et ole morkannut
3rd sing. morkkaa ei morkkaa 3rd sing. on morkannut ei ole morkannut
1st plur. morkkaamme emme morkkaa 1st plur. olemme morkanneet emme ole morkanneet
2nd plur. morkkaatte ette morkkaa 2nd plur. olette morkanneet ette ole morkanneet
3rd plur. morkkaavat eivät morkkaa 3rd plur. ovat morkanneet eivät ole morkanneet
passive morkataan ei morkata passive on morkattu ei ole morkattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morkkasin en morkannut 1st sing. olin morkannut en ollut morkannut
2nd sing. morkkasit et morkannut 2nd sing. olit morkannut et ollut morkannut
3rd sing. morkkasi ei morkannut 3rd sing. oli morkannut ei ollut morkannut
1st plur. morkkasimme emme morkanneet 1st plur. olimme morkanneet emme olleet morkanneet
2nd plur. morkkasitte ette morkanneet 2nd plur. olitte morkanneet ette olleet morkanneet
3rd plur. morkkasivat eivät morkanneet 3rd plur. olivat morkanneet eivät olleet morkanneet
passive morkattiin ei morkattu passive oli morkattu ei ollut morkattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morkkaisin en morkkaisi 1st sing. olisin morkannut en olisi morkannut
2nd sing. morkkaisit et morkkaisi 2nd sing. olisit morkannut et olisi morkannut
3rd sing. morkkaisi ei morkkaisi 3rd sing. olisi morkannut ei olisi morkannut
1st plur. morkkaisimme emme morkkaisi 1st plur. olisimme morkanneet emme olisi morkanneet
2nd plur. morkkaisitte ette morkkaisi 2nd plur. olisitte morkanneet ette olisi morkanneet
3rd plur. morkkaisivat eivät morkkaisi 3rd plur. olisivat morkanneet eivät olisi morkanneet
passive morkattaisiin ei morkattaisi passive olisi morkattu ei olisi morkattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. morkkaa älä morkkaa 2nd sing. — —
3rd sing. morkatkoon älköön morkatko 3rd sing. olkoon morkannut älköön olko morkannut
1st plur. morkatkaamme älkäämme morkatko 1st plur. — —
2nd plur. morkatkaa älkää morkatko 2nd plur. — —
3rd plur. morkatkoot älkööt morkatko 3rd plur. olkoot morkanneet älkööt olko morkanneet
passive morkattakoon älköön morkattako passive olkoon morkattu älköön olko morkattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morkannen en morkanne 1st sing. lienen morkannut en liene morkannut
2nd sing. morkannet et morkanne 2nd sing. lienet morkannut et liene morkannut
3rd sing. morkannee ei morkanne 3rd sing. lienee morkannut ei liene morkannut
1st plur. morkannemme emme morkanne 1st plur. lienemme morkanneet emme liene morkanneet
2nd plur. morkannette ette morkanne 2nd plur. lienette morkanneet ette liene morkanneet
3rd plur. morkannevat eivät morkanne 3rd plur. lienevät morkanneet eivät liene morkanneet
passive morkattaneen ei morkattane passive lienee morkattu ei liene morkattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st morkata present morkkaava morkattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st morkatakseni morkataksemme
2nd morkataksesi morkataksenne
3rd morkatakseen
morkataksensa
past morkannut morkattu
2nd inessive2 morkatessa morkattaessa agent3 morkkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st morkatessani morkatessamme
2nd morkatessasi morkatessanne
3rd morkatessaan
morkatessansa
negative morkkaamaton
instructive morkaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive morkkaamassa —
elative morkkaamasta —
illative morkkaamaan —
adessive morkkaamalla —
abessive morkkaamatta —
instructive morkkaaman morkattaman
4th4 verbal noun morkkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st morkkaamaisillani morkkaamaisillamme
2nd morkkaamaisillasi morkkaamaisillanne
3rd morkkaamaisillaan
morkkaamaisillansa

Derived terms[edit]

References[edit]

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
  2. ^ Forsberg, Ulla-Maija (2021) Stadin slangin etymologinen sanakirja [Etymological Dictionary of Helsinki Slang]‎[2] (in Finnish), Helsinki: Gaudeamus, →ISBN

Further reading[edit]

Anagrams[edit]

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=morkata&oldid=78803296"